Se kuinka tähän päädyttiin on pitkä tarina. Paljon kipeitä asioita, unettomia öitä ja taisteltuja päiviä. Mutta mitä on tänään, sitä koitan hieman avata.

Lähes kolme vuotta eron jälkeen ehdin olla yksin. Oli muutama puolisen vuotta kestänyt suhdeviritys, mutta ne päättyivät ennenkuin ehtivät kunnolla alkaakaan. Sitten tuli Tinder, kyllä TINDER. Hauska sovellus, ei sovi tiukkapipoille :D Sen kaiken seksinvonkauksen kun jaksaa, niin saattaa onni potkaista. Niinkuin mulle kävi. Löytyi tuo mieheke. Vauhdikkaasti ollaan edetty, kun kaikki on tuntuvat vaan niin hyvältä. Virallisesti ollaan asuttu nyt pari kuukautta yhdessä, mutta eipä olla montaa yötä erossa koko vuonna vietetty. Kaupanpäälle tulivat koirat. Miehekkeen tytär jäi alunperin asumaan äidilleen, ja oli meidän luona joka toinen viikonloppu (asumme eri kaupungeissa). Mutta nyt tilanne hänen exän kanssaan on mennyt niin hurjaksi, että tällä viikolla tytär haettiin meille. Toivottavasti saa jäädäkin. Oma shownsa tämäkin ja siitä lisää myöhemmin. Omat lapset ovat isänsä luona joka toinen viikonloppu. Eri kaupungissa asuu tämäkin exä. Vaikka kolme vuotta on tehnyt muuttoa "lähemmäs lapsia ja vuoroviikkotapaamisia". Sitä odotellessa, en ole pidättänyt hengitystä.

Minä ja avokki kumpikin työskennellään Helsingissä. Ja tämä ihanuus mut joka aamu vie töihin. Arki on rullaillut oikein kivasti ja eiköhän tuo uusioperhetytär sopeudu mukaan. Poika aloittaa elokuussa koulun, keskimmäinen eskarin ja prinsessa on viskari. Tekemistä riittää, se on varmaa :)

Mun exän kanssa olen/olemme väleissä. Homma toimii sen mitä pitääkin, lasten asiat hoidetaan ja käsitellään. Tai minä hoidan ja ilmoitan exälle. Lasten synttäreitä ollaan aina vietetty samassa tuvassa, kuin myös joulut. Veikkaisin että tänä jouluna exä ei enää kyllä tule, hieman on ollut kireyttä havaittavissa meidän yhteen muuton myötä ;) Lasten kanssa exä on aina ollut vähän, ja näkyyhän se. Varsinkin hänen ja pojan väleissä. Prinsessa ei koskaan oikein ymmärtänyt että mitä tapahtui.

Avokin exä sitten. Koskaan en ole tavannut. Mikä sinänsä on outoa, ettei ole ollut kiinnostunut kuka tyttärensä kanssa aikaa viettää. Tosin eipä tuo ole kiinnostunut mistään muutoinkaan. Avokki ja exänsä ovat riidelleen erostaan saakka, ja ovat riidelleet KAIKESTA. Tyttären asiat ovat aivan sekaisin. Tai kaikki on. Tilanne on kuin tumma varjo kaiken yllä, kulkee mukana kaiken aikaa. Avokki on rikkipoikki, väsynyt jatkuvaan kinaamiseen ja huolissaan siitä että saako tyttärensä asiat järjestettyä kun exä hannaa kaikesta vastaan. Turhauttavaa kaikinpuolin.

Mielellään keskittyisi elämään arkea ja nauttisi siitä mitä ollaan rakennettu yhdessä. Mutta tuo mustasurma vainoaa, ahdistaa ja piinaa. Ja eniten kärsii tuo tytär, eikä kukaan muu. Se on sairasta.

Mutta näillä mennään. Yritetään lapsille taata turvallinen koti, arki ja lapsuus. Meillä halataan, pussataan ja välitetään. Komentokin on tiukka, täytyy tässä kerhossa ollakin että homma toimii. Koti on meille kaikille hieman liian pieni, vaihtojonossa ollaan, kuka ties kuin kauan vielä.

Olen yhtä aikaa äärimmäisen onnellinen ja myös stressaantunut kaikesta. On paha olla avokin puolesta ja turhauttaa jatkuva taistelu. Oma jaksaminenkin on hieman kortilla työtilanteen ja kilpirauhasleikkauksesta toipumisen jäljiltä. Jaksan kuitenkin, olen aina jaksanut. Ja nyt ei tarvitse enää jaksaa yksin <3